Päätös lopettaa yrittäjyys ei johdu epäonnistumisesta. Se johtuu siitä, että yrittäminen lakkasi olemasta kivaa. Joskus on uskallettava sanoa ääneen, että suunta on muuttunut, vaikka takana on vuosia intohimoista työtä.

Kun juhla muuttui selviytymiseksi

Luova ala koki kovan iskun koronan myötä, kun tapahtumat loppuivat kuin seinään. Mutta "normaali" ei palannutkaan sellaisena kuin se oli. Maailma on muuttunut: ihmisten ostovoima on heikentynyt ja kulutustottumukset ovat muuttuneet varovaisemmiksi. Ennen ala oli täynnä iloa ja juhlaa, mutta viime aikoina yhteinen sävel asiakkaiden kanssa on löytynyt useammin murheesta ja suossa rämpimisestä kuin luomisen riemusta.

Huomasin, että suurin osa energiastani meni laskujen murehtimiseen, ei ideointiin tai uusien juttujen kehittämiseen. Luovuus kuihtuu stressin ja jatkuvan selviytymistilan alla. Kun työstä katoaa merkityksellisyys ja se muuttuu pelkäksi puskemiseksi, on aika pysähtyä.

Lähes 700 tapahtumaa ja elämänmittainen oppimäärä

Yrittäjyys on ollut minulle uskomaton koulu. Lähes 700 tapahtuman kokemuksella olen oppinut budjeteista, ihmisistä, onnistumisista ja karvaista pettymyksistä enemmän kuin mikään oppilaitos olisi voinut opettaa. Tämä luku on nyt luettu loppuun, mutta kokemus kulkee mukanani.

Tulen varmasti ikävöimään yrittäjän vapautta — sitä aitoa oikeutta päättää itse, kenen kanssa ja miten työnsä tekee. Kuten koomikko Ali Jahangiri on sanonut: "Ei me olla yrittäjiä rahan takia, vaan sen takia että saa olla oma ittensä."

Kohti uutta lukua

Lopettaminen ei ole luovuttamista, vaan se on tietoinen suunnanmuutos. Haluan jälleen olla oma luova itseni ja tehdä asioita, joista oikeasti nautin, ilman jatkuvaa yrittäjyyden tuomaa stressikuormaa. Uskon vakaasti, että yritysmaailman ulkopuolelta löytyy paikka, jossa voin hyödyntää osaamistani ja olla juuri se kuka olen.

Seuraava luku on vielä avoin, ja se tuntuu juuri nyt todella hyvältä.

— Nabil